Kuten arkielämässäkin, asioihin on helpointa puuttua mahdollisimman pian niiden ilmaannuttua. Tahrat pyyhkiytyvät pois parhaiten tuoreeltaan. Sama pätee myös jälkiverotusmenettelyyn.
Verotarkastuksen osuessa kohdalle vuoropuhelu on tärkeää: On sekä viranomaisen että verovelvollisen kannalta parempi, että kummallekaan osapuolelle ei jää epäselväksi toisen osapuolen näkökanta. Haaste tämän vuoropuhelun toteutumiselle on se, että verovelvollisen on monesti varsin haastavaa tietää, mikä hänen antamansa informaatio on verottajan korviin relevanttia.
Jälkikäteen voi olla, että ratkaisevaksi muodostuu jokin verotarkastuksen alkukeskustelussa sanottu seikka, jolla verovelvollinen ei ajatellut olevan juurikaan merkitystä. Verotarkastuksen loputtua menettely muuttuu käytännössä kokonaan kirjalliseksi ja varsinainen vuoropuhelu vähenee ja muuttaa muotoaan vastineiksi ja niihin annetuiksi päätöksiksi. Tällöin etäännytään alkuperäisestä näytöstä, jonka perusteella verottaja on näkemyksensä alun perin muodostanut ja virheiden korjaaminen vaatii suurempaa työtä kuin alkuvaiheessa. Saattaa jopa olla, että relevanttejakaan argumentteja ei oteta kuuleviin korviin.
Asiantuntija-avun hakeminen jo verotarkastuksen alkukeskusteluun edesauttaa yleensä ymmärretyksi tulemista ja asioiden jouhevaa selvittämistä. Kokenut verojuristi osaa kysyä oikeat kysymykset ja tietää, mikä osa aineistosta on olennaista ja missä piilee väärinymmärtämisen riskit.