Säästöhenkivakuutuksen tappion vähennyskelpoisuus muuttui vuoden 2020 alussa. Samalla säädettiin myös kapitalisaatiosopimuksen ja osakesäästötilin tappio vähennyskelpoiseksi, kun sopimus päättyy tai tili lopetetaan. Säästöhenkivakuutusten osalta vähennyskelpoisesta tappiosta on kyse silloin, jos maksettujen vakuutusmaksujen ja muiden vakuutuksenottajan tekemien maksusuoritusten määrä, vähennettynä niistä tuloksi luetulla määrällä, on vakuutuksenottajalle vakuutussuorituksina tai muina suorituksina sopimusaikana maksettuja määriä suurempi. 

Sijoituskohteiden arvon alentuminen on tällainen tappion synnyttävä tilanne esimerkiksi sijoitussidonnaisessa säästöhenkivakuutuksessa. Tappio on sopimuksen päättymisvuonna luonnollisella henkilöllä ja kuolinpesällä vähennyskelpoinen veronalaisista pääomatuloista. Vähennysoikeus koskee vain 1.1.2020 ja sen jälkeen päättyneitä sopimuksia. Jos sopimus on päättynyt ennen 1.1.2020, ei säästöhenkivakuutussopimuksen tappio ole vähennyskelpoinen.

Tappio vähennetään puhtaasta pääomatulosta luovutustappioiden jälkeen ennen muita pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä. Siltä osin kuin tappiota ei verovuonna ole voitu vähentää, se otetaan huomioon pääomatulolajin tappiota vahvistettaessa. Sitä ei kuitenkaan oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää vahvistettaessa, eikä siitä saa alijäämähyvitystä.