Verosuunnittelua tulonhankkimistarkoituksessa tarjoavan henkilön tai yrityksen on jatkossa raportoitava Verohallinnolle, jos tämä suunnittelee, markkinoi, organisoi tai tuo saataville toteuttamista varten raportointivelvollisuuden piiriin kuuluvan järjestelyn tai hallinnoi sen toteuttamista. Uusi menettely tulee luonnollisesti työllistämään monia verotuksen parissa työskenteleviä yrittäjiä.
Tarkemmin sanoen kyse on rajat ylittävien verosuunnittelujärjestelyiden raportointivelvollisuudesta. Ilmoitusvelvollisuus alkoi 1.7.2020 ja takautuvasti tulee ilmoittaa myös 25.6.2018 jälkeen toteutetut järjestelyt.
Kyseinen ilmoitusvelvollisuus voi koskea esimerkiksi lakiasiaintoimistoa, jonka hoitamaan toimeksiantoon liittyy järjestelyjä, joissa voi olla verovälttelyn tai veronkierron piirteitä ja joissa on kansainvälisiä liityntöjä. Ilmoitusvelvollisuuden syntyminen edellyttää aina, että kysymyksessä on rajat ylittävä järjestely eli järjestely koskee useampaa kuin yhtä valtiota.
Raportoitavat järjestelyt voivat olla sinänsä täysin lainmukaisia, eikä ilmoittamisesta seuraa automaattisesti verotustoimenpiteitä. Ilmoitusvaiheessa ei siis tarvitse arvioida, onko järjestely vero-oikeuden säännösten mukaan hyväksyttävä. Ilmoitusta ei katsota palvelun tarjoajan tai verovelvollisen järjestelyn vero-oikeudellista luonnetta koskevaksi kannanotoksi.
Ilmoitusvelvollisia ovat ensisijaisesti raportoitavia järjestelyjä suunnittelevat, markkinoivat tai hallinnoivat palvelun tarjoajat. Asianomaisella verovelvollisella itselläänkin voi olla joissakin tilanteissa ilmoitusvelvollisuus. Esimerkiksi silloin, kun palvelun tarjoaja on vapautettu osin tiedonantovelvollisuudesta salassapitovelvollisuuden perusteella. Asianajajat ovat merkittävin ryhmä, joilla on salassapitovelvollisuus, joten heitä ei koske täysi raportointivelvollisuus. Esimerkiksi muut lakimiehet, veroasiantuntijat ja veroneuvonantajat eivät ole vapautettuja raportoitavia järjestelyitä koskevasta tiedonantovelvollisuudesta.
Ilmoitusvelvollisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, missä tarkoituksessa järjestely on suunniteltu tai toteutettu.
Pienoisena ongelmana raportoinnin kannalta on, että järjestelyn käsitettä ei ole määritelty.
Verohallinnon ohjeen mukaan järjestely on käsitettävä laajasti. Järjestely voi olla esimerkiksi mikä tahansa liiketoimi, järjestelmä, toimi, sopimus, avustus, yhteisymmärrys, lupaus, sitoumus, tapahtuma tai muu transaktio. Järjestelyksi katsotaan myös järjestelyjen sarja ja järjestelyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa.
Raportointivelvollisuuden laukaisevana tekijänä on tiettyjen tunnusmerkkien täyttyminen. Tunnusmerkkejä on useita ja niiden sisältöön kannattaa tutustua esimerkiksi Verohallinnon 30.4.2020 antamasta ohjeesta ”Raportoitavat rajat ylittävät järjestelyt”.
Raportointivelvollisuus kytkeytyy ns. pääasiallista hyötyä mittaavaan testiin. Jos veroedun saaminen kaikki asiaankuuluvat tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen on se pääasiallinen hyöty tai yksi pääasiallisista hyödyistä, jonka henkilö voi kohtuudella odottaa järjestelystä saavansa, seuraa raportointivelvollisuus.
Järjestelystä tavoiteltava veroetu voi realisoitua Suomessa, toisessa EU-jäsenvaltiossa tai EU:n ulkopuolisessa valtiossa.
Pääasiallisen hyödyn vaatimus täyttyy, kun odotettavissa oleva veroetu on arvoltaan merkittävä ja yksi järjestelyn pääasiallisista hyödyistä. Veroetua tarkastellaan suhteessa olosuhteisiin ja järjestelyn vaikutukseen kokonaisuutena. Jos veroetu on vähäinen, järjestelystä odotettavissa olevaan kokonaishyötyyn verrattuna, pääasiallista hyötyä mittaavan testin edellytykset eivät täyty.
On huomattava, että pääasiallista hyötyä mittaavan testin edellytykset eivät myöskään täyty, jos järjestelyssä on kysymys oikeus- ja verotuskäytännössä hyväksytystä verosuunnittelukeinosta.
Käytännössä raportointi tarkoittaa sitä, että ilmoituksessa kuvataan sanallisesti raportoitavan järjestelyn tosiseikat ja olennaiset liiketoimet. Lisäksi on ilmoitettava se nimi, jolla järjestely yleisemmin tunnetaan ja yksilöitävä ne järjestelyn tunnusmerkit, joiden perusteella järjestely on raportoitava. Esimerkiksi yhtenä tunnusmerkkinä on kuvattu tilanne, jossa järjestelyyn osallistuva henkilö hankkii tappiollisen yhtiön ja lopettaa sen pääasiallisen toiminnan tarkoituksenaan käyttää yhtiön tappioita pienentääkseen omaa verotettavaa tuloaan.
Raportoinnin piiriin kuuluvat järjestelyt, jotka on toteutettu direktiivin voimaantulon 25.6.2018 jälkeen. 25.6.2018 ja 30.6.2020 välisenä aikana toteutetut ja toteutettavat järjestelyt on ilmoitettava Verohallinnolle 31.8.2020 mennessä. 1.7.2020 alkaen ilmoittamisessa noudatetaan 30 päivän määräaikaa
Ilmoitusvelvollisen on ilmoitettava vain tiedossaan, hallussaan tai määräysvallassaan olevat tiedot. Laki ei sisällä säännöksiä lykkäyksen myöntämisestä ilmoituksen antamiseen. Laiminlyönnistä voidaan määrätä laiminlyöntimaksu. Laiminlyöntimaksun suuruus vaihtelee laiminlyönnin vakavuuden mukaan ja on enintään 15 000 euroa.
Laiminlyöntimaksu määrätään aina vain sille henkilölle, jonka ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä on kysymys. Esimerkiksi palvelun tarjoajan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ei aiheudu seuraamuksia asianomaiselle verovelvolliselle.