Edunvalvontavaltakirjassa voidaan määrätä nimetty henkilö hoitamaan valtuuttajan taloudellisia asioita. Edunvalvontavaltuutus vahvistetaan digi- ja väestötietovirastossa, kun valtuuttaja on sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi tullut pääasiallisesti kykenemättömäksi huolehtimaan niistä asioista, joita valtuutus koskee.
Edunvalvontavaltakirjassa määrätään usein yleisluontoisesti valtuutettu hoitamaan päämiehen taloudellisia asioita. Se, miten taloudellisten asioiden hoitaminen tulkitaan, onkin tällaisessa tilanteessa väljää ja valtuutus koskee lähtökohtaisesti myös valtuuttajan veroasioiden hoitamista.
Edunvalvontavaltakirjan laatinut henkilö on terveenä ollessaan saattanut valtuuttaa esimerkiksi verojuristin hoitamaan hänen veroasioitaan. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen ei automaattisesta lakkauta tällaista valtuuttajan aiemmin tekemää valtakirjaa. Verojuristi voi siten entiseen malliin jatkaa asian hoitamista, vaikka edunvalvontavaltakirja on vahvistettu toiselle henkilölle taloudellisten asioiden hoitamiseen. Valtuutetulla on kuitenkin halutessaan oikeus peruuttaa verojuristin valtakirja.
Edunvalvontavaltuutuslaissa on vähän säännöksiä siitä, kuinka valtuutetun tulisi hoitaa valtuuttajan omaisuutta ja taloudellisia asioita. Edunvalvontavaltuutuksella voi antaa yksilöllisiä toimintaohjeita valtuutetulle. Usein kuitenkin edunvalvontavaltuutukset muotoillaan niukkasanaisesti. Valtuuttaja voi myös antaa valtuutetulle ohjeita tehtävän alettua, mikäli hän ymmärtää asian merkityksen. Valtuutetun onkin hyvä aika ajoin keskustella valtuuttajan kanssa. Näin hän pysyy ajan tasalla siitä, mikä on valtuutetun ymmärryksen taso.
Valtuutetun ylimpänä ohjenuorana vero- ja muiden taloudellisten asioiden hoitamisessa toimii aina velvollisuus noudattaa yleistä huolellisuusvelvoitetta. Omaisuutta on hoidettava valtuuttajan eikä kenenkään muun etu silmällä pitäen.
Taloudellisten asioiden hoitajana edunvalvojan tulee myös tarkistaa ja tarvittaessa korjata sekä täydentää valtuuttajan veroilmoitukset. Huolellisuusvelvoitteensa puitteissa edunvalvojan tehtäviin voi myös kuulua sen selvittäminen, onko aiheellista tehdä verotuksen oikaisuvaatimuksia edeltäviltä verovuosilta. Varsinkin, jos edunvalvontaan määrätty on pidempään ollut kykenemätön täysipainoisesti hoitamaan asioitaan.
Vanhemmilla ihmisillä saattaa olla esimerkiksi kotitalousvähennykseen oikeuttavia kuluja, joista he eivät ole ymmärtäneet vaatia vähennyksiä. Veroasioissa olettamus on, että ilman ohjeitakin valtuutetun tulisi pyrkiä sellaiseen päämäärään, että valtuuttajan verot olisivat mahdollisimman pienet käytettävissä olevilla sallituilla keinoilla. Riskipitoisiin järjestelyihin ei pitäisi ryhtyä.
Valtuutetun huolimattomuus voi synnyttää korvausvelvollisuuden valtuuttajaa kohtaan. Viime vuosina verohallinto on selvästikin lisännyt veronkorotusten määräämistä myös henkilöverotuksessa. Mikäli esitäytetyssä veroilmoituksessa on korjattavaa esimerkiksi tulojen osalta, voi seurata veronkorotus, jos veroilmoitusta ei korjata.
Valtuutettu ei saa siirtää tehtäviään kokonaan toiselle henkilölle, mutta hän saa käyttää toisia apunaan tehtävien hoidossa. Esimerkiksi vero-oikeudelliset asiat ovat joskus niin monimutkaisia, että vaikka valtuutettu olisi itsekin juristi, ei hän välttämättä osaa kaikkia verosuunnittelun keinoja.
Edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisesta huolimatta perintö- ja lahjaverosuunnittelua on mahdollista tehdä omaisuudelle tietyissä raameissa. Säännökset antavat kuitenkin tiukat rajat näille toimille ja keinovalikoima on kapeampi kuin normaalitilanteissa.
Suoraan lain nojalla valtuutetulla ei ole kelpoisuutta antaa minkäänlaisia, edes tavanomaisia tai vähäisiä lahjoituksia valtuuttajan varoista. Lahjoituskiellosta voidaan poiketa valtakirjaan otettavalla erityisellä määräyksellä, jos lahjan antamisen perusteet on yksilöity valtakirjassa. Voitaisiin esimerkiksi antaa kolmen vuoden välein alle 5.000 euron verovapaita lahjoituksia, kun antoajankohta ja saajat on yksilöity valtakirjassa. Edunvalvontavaltakirja antaa kelpoisuuden, mutta ei velvollisuutta lahjojen antamiseen. Valtuutetun tulee ottaa koko ajan huomioon myös valtuuttajan oma taloudellinen tilanne.
Kaikenlainen vastikkeeton omaisuudesta luopuminen voidaan tulkita lahjaksi. Siten alihintaisiin kauppoihin ryhtyminen ei ole sallittua ilman nimenomaista yksilöintiä edunvalvontavaltakirjassa. Perinnöstä luopuminen on myös lahjanluontoinen oikeustoimi.
Käytännön tilanteessa edunvalvontavaltakirjassa on valtuutetuksi usein määrätty lähisukulainen. Lahjoitusten ja muiden oikeustoimien tekemisessä voi silloin muodostua ongelmaksi valtuutetun esteellisyys. Esteellisyystilanne voidaan välttää ottamalla valtakirjaan määräys varavaltuutetusta tai hakemalla edunvalvojan sijaista kyseiseen toimeen.