Rikoksista julkista taloutta vastaan voidaan tuomita lievästä veropetoksesta, veropetoksesta tai törkeästä veropetoksesta.
Lievässä veropetoksessa tavoitellun taloudellisen hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat ovat kokonaisuutena arvostellen vähäisiä. Seuraamuksena rikoksentekijälle on sakkoa.
Veropetoksen tunnusmerkistö täyttyy, jos antaa viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta, salaa verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan, veron välttämistarkoituksessa laiminlyö verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle tai muuten petollisesti, aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen.
Veropetoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Törkeän veropetoksen muodossa veropetoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Lisäksi edellytetään, että veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Törkeästä veropetoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Turun hovioikeus katsoi marraskuussa 2021 antamassaan ratkaisussa, että törkeään veropetokseen syyllistyi verovelvollinen, joka oli laiminlyönyt ilmoittaa verohallinnolle vuosien 2013 -2015 esitäytetyillä veroilmoituksilla verotettavia tuloja ja oli näin menetellen aiheuttanut verojen määräämisen yhteensä 25.788,57 euroa liian alhaiseksi.
Kyse oli ollut verovuoden 2013 osalta sekä osakekaupoista että bitcoin-kaupoista saadun tulon ilmoittamatta jättämisestä ja verovuosilta 2014 ja 2015 bitcoin-kaupoista saadun tulon ilmoittamatta jättämisestä.
Verovelvollisella ei ollut aiempia merkintöjä rikosrekisterissä. Tuomioksi tuli 5 kuukautta ehdollista. Lisäksi vastaaja tuomittiin korvaamaan vahingonkorvauksena maksamatta jääneet verot. Siltä osin vahingonkorvausvaatimus hylättiin, kun vastaajalla olisi ollut oikeus vähentää luovutustappioita niistä tuloista, jotka hän oli jättänyt ilmoittamatta. Todettakoon, että tämän ratkaisun valitusluvan hakuaika päättyy 18.1.2022.
Helsingin hovioikeus katsoi puolestaan syyskuussa 2021, että vastaajan tahallisuus veropetosrikoksen edellyttämään verojen välttämiseen oli jäänyt näyttämättä. Tapauksessa vastaaja oli syytteessä kuvatulla tavalla jättänyt ilmoittamatta vuoden 2015 esitäytetyssä veroilmoituksessa omistamiensa X Oy:n osakkeiden myynnin ja myynnistä saamansa luovutusvoiton. Riidatonta oli myös, että luovutusvoitosta oli aiheutunut syytteessä mainittu 50.505,49 euron suuruinen veroseuraamus.
Verovelvollinen oli ollut siinä uskossa, että kauppa olisi tullut ilmoittaa vasta vuoden 2016 verotuksessa. Osakekauppa oli kuitenkin tehty jo vuonna 2015. Kaupassa toteutumiselle oli ollut useita ehtoja ja mm. kauppahinta oli maksettu vasta vuonna 2016. Tätä artikkelia kirjoittaessa valitusluvan hakuaika on päättymässä.
Rangaistuksen mittaaminen voi hyvinkin veropetosasioissa muuttua ylemmässä oikeusasteessa. Vaasan hovioikeus oli vuonna 2018 alentanut käräjäoikeuden antamaa tuomiota ja katsonut, että verovelvollinen oli syyllistynyt törkeän veropetoksen sijasta vain veropetokseen.
Tapauksessa verovelvollinen A oli harjoittanut käytettyjen ajoneuvojen kauppaa. A oli soveltanut marginaaliverotusmenettelyä siihen osaan kaupoista, jonka hän oli merkinnyt kirjanpitoon. Pääosan kaupoista A oli jättänyt merkitsemättä kirjanpitoon eikä ollut siltä osin noudattanut marginaaliverotusmenettelyä koskevia vaatimuksia kirjanpitokäsittelystä sekä lasku- ja tositemerkinnöistä. A:n syyksi luettiin muun ohella se, että hän oli kuukausittaisissa arvonlisäveroilmoituksissa osin antanut vääriä tietoja myynnin määristä ja osin väärin perustein ilmoittanut, ettei arvonlisäverollista toimintaa ollut ollut.
Korkein oikeus katsoi puolestaan päätöksellään KKO 2019:105, että teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Pääosasta liiketapahtumia ei ollut lainkaan myyntitositteita ja kirjanpitoa, koska liiketoimintaa oli harjoitettu pimeästi ja siten, ettei siitä ollut tarkoitus maksaa arvonlisäveroa. Näin ollen ja koska marginaaliverotuksen muotoedellytyksiä ei ollut noudatettu, A ei ollut voinut olla siinä käsityksessä, että hänen välttämänsä vero olisi ollut vain marginaaliveron suuruinen. A:n menettelyn seurauksena arvonlisäveroa oli jäänyt määräämättä yhteensä 178 354 euroa.