Eri valtioiden veroviranomaiset antavat toisilleen virka-apua. Perimmäisenä tavoitteena tietojenvaihdossa on, että kahdessa tai useammassa maassa toimivan verovelvollisen tulot verotetaan kussakin maassa oikealla tavalla ja oikean suuruisina. Kansainvälinen viranomaisten keskenään tekemä tietojenvaihto ei poista Suomessa yleisesti verovelvollisen omaa velvollisuutta ilmoittaa veroilmoituksellaan ulkomaiset tulonsa ja varansa.
Kansainvälisen tietojenvaihdon lisäksi on muitakin yhteistyötapoja kuten esimerkiksi virkamiesten läsnäolo toisen jäsenvaltion hallintovirastossa, osallistuminen hallinnollisiin tutkimuksiin ja samanaikainen verotarkastus. Kansainvälisestä tietojenvaihdosta veroasioissa on säädetty EU-lainsäädännössä ja sovittu useissa kahden tai useamman valtion välisissä sopimuksissa.
Lähtökohtaisesti tietojenvaihdossa saatuja tietoja saa yleensä käyttää vain veroja koskevien kansallisten lakien hallintoa ja täytäntöönpanoa varten. Tietojenvaihto voi olla automaattista, oma-aloitteista tai pyynnöstä tapahtuvaa.
Automaattisessa tietojenvaihdossa vaihdetaan suuren verovelvollisjoukon tiedot kerralla. Tämä tapahtuu säännöllisesti, pyytämättä ja ennalta sovitussa muodossa.
Esimerkiksi Suomen osalta tämä tapahtuu niin, että verohallinto lähettää kerran vuodessa viimeksi päättyneen verovuoden osalta etukäteen sovitut tiedot jokaiselle tietojenvaihtoon sitoutuneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Luonnollisesti verovelvollisen tulee asua kyseisessä maassa, jonka kanssa Suomi tekee tietojenvaihdon.
Automaattisen tietojenvaihdon kohteena on pääsääntöisesti tiedot, joita on kerätty Suomessa massaluontoisesti suoritusten maksajilta tai muilta sivullisilmoittajilta kuten finanssilaitoksilta.
Spontaani tietojenvaihto on kertaluontoista. Tarve tietojenvaihtoon syntyy näissä tapauksissa tilanteissa, joissa toinen maa voi suurella todennäköisyydellä menettää verotuloja, ellei se saa toiselta sopimusvaltiolta tarvitsemiaan tietoja.
Jos tarvitaan yksityiskohtaista tietoa jonkun verovelvollisen verotukseen liittyvistä olennaisista asioista, jotka toisen maan viranomaisilla oletettavasti on hallussaan tai saa ne hankittua, tehdään virka-apu pyyntö.
Virka-apupyyntö voi koskea myös verojen perintää. Perinnän virka-avussa pyynnön vastaanottavan maan viranomainen voi käynnistää perintätoimenpiteet pyynnön lähettävässä maassa erääntyneiden maksamattomien verojen kattamiseksi.
Kansainvälinen tietojenvaihto ei poista verovelvollisen omaa velvollisuutta ilmoittaa ulkomaiset tulonsa ja varansa. Verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava veroviranomaiselle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot. Ilmoittamisvelvollisuus koskee yleisesti verovelvollisen osalta niin Suomesta kuin ulkomailtakin saatuja tuloja ja varallisuutta.
Luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät saavat vuosittain esitäytetyn veroilmoituksen, jonka tiedot verovelvollisen on tarkistettava. Kansainvälisessä tietojenvaihdossa saatavat tiedot saadaan pääasiassa vasta esitäytettyjen veroilmoitusten lähettämisen jälkeen. Verovelvollisten on siis käytännössä itse osattava täydentää veroilmoitukselle ulkomaantulonsa.
Ruotsista Suomessa asuville henkilöille maksetuista eläkkeistä tulee kuitenkin tietoja niin aikaisessa vaiheessa, että niitä pystytään yleensä käyttämään Suomessa esitäytetyllä veroilmoituksella.
Verovelvolliselle annetaan mahdollisuus esittää kirjallinen selvitys, jos Verohallinto saa veroilmoitusten antamisajankohdan jälkeen tietojenvaihdon kautta vertailutietoa tulosta, jota verovelvollinen ei itse ole ilmoittanut. Tällaisessa tilanteessa on aina myös uhka veronkorotuksen määräämisestä. Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti voi täyttää lisäksi verorikoksen tunnusmerkistön ja johtaa rikossyytteeseen.