Liikkeen- ja ammatinharjoittajan toimintaa ei yleensä kannata lopettaa sellaisen tilikauden lopussa, jolloin koko tilikausi on harjoitettu aktiivisesti liiketoimintaa. Tällöin on vaarassa, että lopettamisesta aiheutuva lisätulo verotetaan kokonaan tai suurimmaksi osaksi ansiotulona. Toiminta voi olla verotuksellisesti edullisempaa lopettaa vasta seuraavan verovuoden ja tilikauden alussa.
Lopettamisen yhteydessä tuloutuu monesti suuria kertatuloja. Kertatulot voivat aiheutua esimerkiksi yksityistalouteen siirtyvän käyttöomaisuuden ylisuurista poistoista, purkamattomista varauksista tai pelkästään yksityisliikkeen myynnistä saatavasta hyvästä kauppahinnasta. Se katsotaan elinkeinotuloksi.
Lopettamisvuonnakin yritystulo jaetaan pääomatulo- ja ansiotuloksi. Tulo-osuuksia laskettaessa pääomatulo- ja ansiotulo-osuudet määräytyvät edellisen verovuoden nettovarallisuudesta. Pääomatuloksi katsottava osa yritystulosta on voinut tulla täyteen jo varsinaisesta liike- ja ammattitoiminnasta.
Käyttöomaisuuskiinteistöistä ja –arvopapereista saadut luovutusvoitot verotetaan kuitenkin nettovarallisuudesta riippumatta pääomatulona.
Hyvä asia yrittäjän kannalta kuitenkin on, että lopettamisen yhteydessä tuloutuvaan ansiotulona verotettavaan kertatuloon voidaan soveltaa tulontasausta. Tulontasausta on muistettava vaatia ennen kyseisen verovuoden verotuksen päättymistä.