Verohallinto on julkaissut kiinteistöjen arvostamisesta kiinteistöverotuksessa päivitetyn ohjeen. Päivityksen taustalla on tarve ottaa ohjeessa huomioon KHO:n viime aikoina ratkaisemat kiinteistöveroasiat. Ratkaisujen perusteina on ollut muun muassa verovelvollisen suosimisperiaate epäselvässä laintulkintatilanteessa. Tämä perustelu on hyvä muistaa muissakin verotusasioissa.
Ratkaisussa KHO 2021:79 pohdittiin metroasemarakennuksen ikäalennusta. Kiinteistövero lasketaan sitä pienemmästä arvosta mitä suurempi on ikäalennus.
Vaihtoehtona olivat yhden ja neljän prosentin suuruinen ikäalennus. Varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 30 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään kivisen asuin-, toimisto- ja muun niihin verrattavan rakennuksen yhden prosentin suuruisesta ikäalennuksesta. Saman momentin 2 kohdan mukaisesta kivisen myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous- ja muun niihin verrattavasta rakennuksesta säädetään neljän prosentin suuruista ikäalennusta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, etteivät metroasemarakennukset olleet käyttötarkoituksensa ja rakenteensa osalta verrattavissa mihinkään arvostamislain 30 §:n 1 momentissa mainittuun rakennustyyppiin. Tässä tilanteessa ikäalennus oli viime kädessä määriteltävä ratkaisemalla asia verovelvollisen eduksi ja metroasemarakennuksiin oli sovellettava neljän prosentin suuruista ikäalennusta.
Ratkaisussa KHO 2021:168 mietittiin kylpylän eri rakennusten verotusarvoja. Ratkaistavana oli, oliko kylpylähotellin päärakennuksen ja kylpylärakennuksen verotusarvot vahvistettava toimistorakennuksen jälleenhankinta-arvon laskentaperusteiden ja ikäalennusprosentin mukaan? Korkein hallinto-oikeus totesi, että kiinteistöveron verotusarvon määrittävää jälleenhankinta-arvoa ja ikäalennuksia oli tarkasteltava kunkin rakennuksen osalta erikseen. Merkitystä ei ollut sillä, että rakennuksilla oli liiketoiminnallinen yhteys samalla kiinteistöllä harjoitettavaan hotellitoimintaan ja että rakennukset muodostivat toiminnallisen kokonaisuuden.
Tapauksessa suurin osa kylpylärakennuksesta oli muussa kuin hotellitoiminnan majoituskäytössä. Päärakennuksesta suurin osa oli eri ravintolatoimintoihin liittyviä tiloja. Kylpylärakennuksessa oli kylpylä- ja hotellitilojen lisäksi tilat day spa -hoidoille ja kampaamolle, keilahallille, kahdelle ravintolalle sekä lasten leikkimaailmalle. Suurin osa kylpylärakennuksesta oli muussa kuin hotellitoiminnan majoituskäytössä.
Tapauksessa KHO 2020:105 oli kyse aiemmin kiinteistöverotuksen perusteena käytetyn käyvän arvon muuttamisesta. Kiinteistövero määräytymisperusteena oli aiemmin käytetty verovelvollisen kiinteistöstä maksamaa 1 365 000 euron kauppahintaa. KHO:n mielestä siirtyminen takaisin laskennalliseen, kiinteistön ominaisuustietoihin perustuvaan arvostamiseen edellytti, että kiinteistön käyvän arvon omistajan hallussa tai sen todennäköisen luovutushinnan oli selvitetty nousseen aina kiinteistön laskennallisen verotusarvon osoittamaan arvoon.
Asiassa ei ollut ilmennyt mitään sellaista yhtiön Verohallinnolle antamaa tietoa taikka Verohallinnon sivullisilta saamaa tietoa tai hankkimaa muutakaan selvitystä, jonka perusteella Verohallinnon olisi katsottava voineen vuoden 2016 kiinteistöverotusta toimittaessaan arvioida rakennuksen käyvän arvon nousseen verotusarvona käyttämäänsä noin 3,3 miljoonaan euroon. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoi, että rakennuksen verotusarvon nostamiselle ei ole ollut perustetta. Ilman eri selvitystä rakennuksen verotusarvoa ei ollut pidettävä sen hankintahinnan mukaista arvoa 1 365 000 euroa suurempana.