Oikeusministeriössä valmistellaan ositusvaateen vanhentumista koskevia säädöksiä. Lausuntokierroksella olevan muistion taustalla on hallitusohjelmaan sisältynyt kirjaus avioliittolain muuttamisesta. Lähtökohtaisesti ositusvaade ei nykyisin vanhene, mutta oikeuskäytännössä se on voitu menettää painavin perustein, esimerkiksi ajan kulumisen ja passiivisuuden vuoksi.
Tällaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi KKO 2001:56 ja Helsingin hovioikeuden päätös 2020:662. Jälkimmäisessä tapauksessa Hovioikeus katsoi, että avioliittolain mukainen oikeus vaatia omaisuuden ositusta avioliiton purkauduttua ei ole sidoksissa määräaikaan eikä ositusvaade siten lähtökohtaisesti vanhene. Ositusvaateen menettäminen voi kuitenkin painavilla perusteilla olla ajan kulumisen ja passiivisuuden vuoksi mahdollista.
Muistiossa on ehdotettu, että avio-oikeuden vanhentumisajaksi säädettäisiin 10 vuoden vanhenemisaika, joka alkaa avioeron tai avioliiton kumoamista koskevan tuomion päätöspäivämäärästä.
Vastaavasti avioliiton purkautuessa kuoleman vuoksi avio-oikeuden vanhentumisajaksi ehdotetaan säädettäväksi samainen 10 vuoden vanhentumisaika, joka alkaa lesken kuolemasta.
Muistiossa esitetään kuitenkin poikkeusmahdollisuus vanhentumisajasta silloin, kun eroavat puolisot ovat yksimielisiä asiasta. Tällöin tulisi laatia asiasta sopimus noudattaen avioliittolain 66 §:n muotomääräyksiä. Sopimuksen tulee siis olla päivätty, allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama.